Syyskasa

Musta tuntuu että elämässä asiat aina kasaantuvat syksyihin ja keväisiin. Oon kuullut monen sanovan samaa keväistä. Mä sanon siitä huolimatta että tää syksy on ollut ehkä mun elämäni kiireisimpiä ja hulluimpia. Yhtäkkiä vaan havaihduin siihen että pentele, puissa alkaa olemaan ruskaa, syyskuu siis oikeasti tarkoittaa syksyä. Onneksi pikkuhiljaa alkaa yliopistomaailma selkeytyä ja uudet kaverit löytyä sieltä, mikä vapauttaa tietenkin aikaa sen kanssa kamppailusta. Tunne yliopistoa kohtaan alkaa vuoristoradassaan tulla siihen pisteeseen että ehkä mä sittenkin selviän tästä, ehkä. Jos oikein puristan saan varmaan kaikki kurssit suoritettua ja musta tulee isona psykologi.

Uudessa maailmassa luovimisen tilalle on kuitenkin heti löytynyt kaikkea muuta. Tenttikirjojen pino alkoi melkoisen heti näyttämään huolestuttavan isolta. Vaikka tentteihin on vielä vaikka kuinka aikaa! Tää tunne kuitenkin luikertelee mieleen varsinkin siinä kohtaa kun yhteenkään opukseen en ollut vielä koskenut ja oikeastaan pino on vielä varausjonossa kirjastolta. Eli kimppuun ei vieläkään aivan päästä. Ja vaikka tämän viikonlopun aikana olen lukenut enemmän kuin varmaan viime vuoteen yhteensä, ei loppu näy (ehkä syynä se etten ole tosiaan lukenut viime vuonna Hullujen päivien kuvastoa enempää).

Tietenkään uusi opiskelupaikka ja koti (ja kaikki sen ohessa tulevat uudet vastuut) ei riitänyt mulle yhdeksi syksyksi, vaan oma harrastuskin piti saada tasolle. Ja tasolle, jossa lähinnä tunnen olevani hukassa. Korkeella tuulee ja kovaa. Selkeyden juoksi niille, jotka eivät vielä tienneet: pääjärjestän yhdessä parhaan ystäväni R:n kanssa Euroopan nuorten parlamentin alueellista istuntoa. Helpommin sanottu kuin tehty. Paniikki ja innostus dominoi mun tunteiden palettia tällä hetkellä aika hyvin. Erityisesti juuri kun saan vedettyä peiton korviin ja silmät kiinni yleensä noin 20 erilaista "to-do" -listaa ponnahtaa mieleen. Kaikki tietenkin sellaisia, jotka täytyy kirjoittaa ylös tai ne jäävät ikuisuuksiksi unohduksiin.

Kun usko omaan jaksamiseen alkaa rakoilla, mitä mä teen?

Kokkaan. 

Ainakaan se ei yleensä hajoa käsiin tai muodosta loputtomia listoja. Reseptin loppuun pääsee yhdessä päivässä. Tai jos käsiinhajoaminen tapahtuu kuitenkin niin kokkaamisen voi ainakin aina aloittaa ihan alusta suhteellisen lyhyessä ajassa. Viime viikonloppuna tartuin siis raastimeen ja paistolastaan ja päätettiin tehdä hamppareita ja coleslawia. 

Nam.

Kyllä kaikesta selviää, jos ei muulla niin hampparin ja killerin salaatin kanssa. Tai leipäjuuston. Voin sitten vaikka muffinseilla yrittää lahjoa proffia jos tentit ei mee läpi. Eikun?

Picnic x2

Nyt kun sateet jälleen saapuivat (jes ihanaa Suomen kesä) onkin mukava puhua siitä mitä teki sen hetken kun aurinko paistoi. Itse siis suuntasin 30 tuhannen muun ihmisen kanssa kohti Ruissaloa ja Ruisrockia, jossa tänä vuonna jammailin ilman kameraa.

Näin "aikuisena" ulos auringonpaisteeseen meneminen tuntuu vaikeammalta kun junnuna kun hiekkalaatikolla tai metsässä varmasti keksi tekemistä. Itse en erityisemmin edes pidä auringonottamisesta ja festareitakaan ei jokaiseen aurinkoiseen päivään oikein ehdi järjestymään. Keksimmekin sitten komeamman puoliskoni kanssa että mitä jos sitä tekis vaan sitä mitä normaalisti tekee sisällä niin ulkona. SYÖMISTÄ. 

Siispä olemme kahdesti pakanneet lounaat autoon ja suuntautuneet kauniimmille maisemille. 

Ensimmäisen piknikin paikaksi valikoitui Ruissalo. Toki monta viikkoa ennen rokkeja. Pakkasimme edellisen päivän kiinalaisen jämät sanomalehteen (ettei lämpö karkaisi) ja ajelimme rantaan. Jälkkäriksi tehtiin pikaiset mustikka-mangosmoothiet. Smoothiesta tulee muuten tosi piristävän raikasta kun tavallisen jugurtin sijaan käyttää "kaurajugurttia", eli esimerkiksi Oatlyn outgurtia. Korkkasimme myös kesän ensimmäiset Garaget tuolla reissulla.

Toisella kerralla päätimme ottaa suunnaksi kotikaupunkini ainoan nähtävyyden eli Kuusiston linnanrauniot. Lapsuuden muistot raunioista olivat ko hieman haihtuneet ja paikka osoittautui paremmaksi piknik paikaksi kuin osasimme odottaa. Raunioiden läheisyydessä olisi voinut muun muassa paistaa avotulella ruokaa. Istahdimme kuitenkin raunioiden keskelle tuulen suojaan viimeiseksi tunniksi ennen sateiden alkua. 

Mukaan tälle piknikille lähti mahdollisimman freesiä naposteltavaa eli eväskoriin tarttui muunmuuassa mozzarellasalaatin ainekset, hedelmiä, mansikoita ja ihania makeita suomalaisia porkkanoita. Piknikin kruunasi sitruunalla piristetty ginger ale -drinkki.

Söinpä kerran Tallinnassa

Viime kuussa piipahdin äitini kanssa ihanan ystäväni Keikin luona Tallinnassa. Matkassa viivyimme kaksi yötä.

Rankan pääsykoerumban jälkeen oli ihanaa lähteä tuulettumaan Itämeren toiselle rannalle. Parhainta ystävän luo matkustamisessa on tietenkin kaukana asuvan ystävän näkeminen, mutta heti vahvana kakkosena tulee se että ystävä on myös mahtava opas!

Lähdettiinkin siis Tallinnaan täysin ilman suunnitelmia. Vain laivamatka ja hotelli oli varattu valmiiksi.

Keikin kanssa parasta tekemistä on ehdottomasti kirpputorien kiertely ja syöminen. Näihin keskityimme siis myös Tallinnan reissullamme. Paikallinen oppaamme oli kehittänyt meille mitä parhaimmat tekemiset ja varannut parhaat ravintolat koko päiväksi.

Nyt aijon kuitenkin keskittyä siihen mitä me söimme, sillä en ole varmaan eläessäni syönyt päivän aikana niin hyvin kuin Tallinnassa viettämäni päivän aikana.

Last month I visited my lovely friend Keikki in Tallinn with my mom. After studying for the entrance exams, the vacation was more than welcome. We headed towards Tallinn without any prior plans, as we knew Keikki would an amazing tour guide. There are two things I almost always do with Keikki, visit some fleamarkets and eat well, and that's what we did again. 

Kohvik Komeet

Solaris keskuksen yläkerroksissa sijaitseva Kohvik Komeet valikoitui lounaspaikaksemme ilmeisesti sillä näkyvät kyseisestä ravintolasta olivat mahtavat. Varsinkin ikkunapöydästä, johon meille oli varattu paikat. Kohvik Komeetissa päädyin tuttuun ja turvalliseen mozzarella-salaattiin artisokalla. Kevyt salaatti sopi hyvin alku päivään, sillä hotelliaamiaisesta ei ollut kovinkaan pitkää aikaa. Ulkona syödessä paheeni on kuitenkin etten osaa sanoa jälkkärille ei. Erityisesti Komeetissa, sillä matkalla varattuun pöytäämme kuljimme valtavan ihanan kakkuvitriinin ohitse. Valitsinkin omalle lautaselleni hyvin paljon Brita-kakkua muistuttavan kakunpalan. Tuo kyseinen pala kakkua osottautuikin ehkä elämäni parhaaksi palaksi kakkua.

Ravintolan ilmapiiri oli ihanan rento ja samalla hyvin rauhallinen paikasta johtuen. Vaikka paikka olikin suhteellisen täynnä, ei siellä ollut kiireinen tunnelma. Mahtaneeko johtua sohvaryhmistä ja oman leipäkorin keräämisen mahdollisuudesta.

Kohvik Komeet was located in the top floor of Solaris Center. The amazing views and relaxed atmosphere were the reasons why this place was chosen to be our lunch place. I ate the best piece of cake I have ever had, so I do recommend this place. To max the experience I would reserve a table near the windows. 

Kalamaja -markkinat

Lounaan jälkeen suuntasimme napamme Tallinnan nousevalle alueelle Kalamajalle, jossa menossa oli kyläfestivaali Kalamaja Päevad. Matkalla tsekkasimme ihania paikkoja, joita tuo alue sulki sisälleen. Itse festarialueella olisimme varmasti voineet syödä itsemme pyöreiksi, mutta koska lounaasta ei ollut kauaakaan, päädyimme maistelemaan La Muu -luomujäätelöä, jota Keikki kovasti kehui. Itse päädyin raikkaaseen mango-sorbettiin, enkä kyllä pettynyt. Erityisesti ihastuin tuotteen nimeen, joka tuo mieleeni jollain hassulla tavalla Mimmi-lehmä ja Varis -kirjat. Mukaan markkinoilta tarttui vain korvakorut, ihanalta paikalliselta myyjältä.

We got lucky as the Kalamaja festival took place the same weekend we visited Tallinn. We could have had another lunch and so much more at the festival but ended up just having La Muu organic ice cream, which I thought was so yummy.

Vegan Restoran V

Tätä ravintolaa olin odottanut innolla heti matkaan lähtiessäni. Muun muassa Tripadvisorin listoilla aivan kärjessä oleva ravintola vetää puoleensa kaikenlaisia ruuan ystäviä, eikä vain meitä vege-ituhippejä. Enkä ihmettelekään, sillä ruoka oli taivaallista. En ole varmaan eläessäni syönyt yhtä hyvää veganista ruokaa ravintolassa, sillä usein kasvisruoka hyvissä ravintoloissa ei yllä muun ruuan tasolle. Alkupaloista jälkiruokaan ei huvi maksanutkaan kuin noin 15€ per nassu. Mitään tiettyä annosta en osaa suositella, sillä kaikkien meidän neljän lautaset ainakin näyttivät erittäin hyviltä. Löysin myös kyseisestä ravintolasta ensimmäisen punajuuriruuan, josta oikeasti nautin, nimittäin punajuuriraviolit cashew-pähkinätäytteellä. Ah nam.

Best - vegetarian - food - ever. This highly rated restaurant might be my favorite from now on. 15€ euros for appetizers, main course and dessert. Not bad al all. Also found the first beet root food I actually enjoyed. Cashew filled beet root raviolis!

Cafe Lyon

Ennen lähtöämme käväisin vielä nopeasti muutamissa ketjukaupoissa, joita Suomesta/Turusta ei löyty. Nopean kierroksen jälkeen istuimme heti turistialueen läheisyydessä (ja Robert's coffeen vieressä) olevaan Cafe Lyoniin lounastamaan. Myöskään tämä paikka ei pettänyt meitä ulkonäöllisesti, vaan kahvilan sisustus ja tunnelma oli mitä mainioin. Erityisesti ihastuin kahvilan hauskaan värikkääseen lattiaan, kupeista tehtyihin peilin kehyksiin ja logoon sekä upeisiin isoihin nojatuoleihin. Ja niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin astioihin! Jokin vain veti niissäkin minua puoleensa. Olisin voinut niin ruuan kuin sisustuksenkin puolesta jäädä vaikka Lyoniin asumaan.

Before leaving the next day, we stopped to have some lunch at the heart of the tourist attractions of Tallinn in a place called Cafe Lyon. Fell in love with the interior desing of this place. Everything was perfection and I wish I could have stayed in it forever. 

Raspberry-lemon cupcakes

Hei tyypit!

Tänään vuorossa olisi tämän kesän ensimmäinen leipomuskokeilu. 

Koska seisoskelen kaikki päivät ihanien suomalaisten vihannesten ja marjojen takana niitä myyden, olen kokoajan altis inspiraatiolle. Säät eivät kuitenkaan ole oikein olleet meidän puolellamme, jonka takia suurinosa tuotteista ei ole erityisen "opiskelijalompakkoystävällisiä". Jokatapauksessa, kun tiskiin pärähti isoimmat ikinä näkemäni vadelmat, en enää pystynyt vastustamaan kiusausta. 

Aloinkin sitten siitä aikani kuluksi googlailemaan (miksi kukaan ei osta vihanneksia yhden ja kolmen välissä?) mitä noista ihanista marjoista voisin tehdä. Päädyin jälleen omalle turvallisuusalueelleni ja tekemään muffinsseja. Muokkailin hieman tätä reseptiä. Loppuen lopuksi, muokkailuista huolimatta, muffinsit onnistuivat melko hyvin. Sitruunaisia niistä kuitenkin tuli, eli sitruunan määrän kanssa kannattaa olla tarkkana, jossei ole sitruunan rakastaja niin kuin me!

Hey guys! 

Today I'm going to share the with baking experiment of this summer.

As I work behind vegetables and berries I constantly get inspired to do something with those yummy Finnish delicacies. However the weather has not been our friend and most of the things I sell are not really "student wallet friendly". Nevertheless, I could not resist the temptation when we got our first raspberries. They were HUGE and delicious. 

I did some googling in my spare time at work (why isn't anyone buying vegetables from 1-3pm?) and decided to go with my favorite: cupcakes. I ended up modifying this recipe. All in all it worked quite well, although it was very very lemon, so heads up, you might not want to add all the lemon to your cupcakes, if you are not lemon-enthusiastic like us!

Sorry about the modified recipe only being in Finnish! 

Interrail: Where did the money go?

There is one thing above everything else that I love love love to write about, and that is traveling. That is also my number one thing I love to read about.

Last year we decided to get our stuff into backpacks and Interrail through Europe with my friend H. It was the most exciting thing I have ever done in my life, and I read all the blogs and sites that I could find on it. Not only because I was super duper excited about the trip but also because I wanted to be prepared. Mostly I was worried about how to find places to sleep that I would settle for and how would my money hold up. Even though I hate writing about money I want to pass on the good I got from some blogs I read and share my budget. I think for a student wanting to see as much as possible by spending as little as possible, interrailing is a perfect way to travel. I spend most of my summer working so I was pretty sure I would be okay to travel quite okay(ish). Gladly my summer job was the kind that did not leave much to free time for shopping, so I spend almost nothing during the two and half months I worked.

During our FIVE weeks on the road I ended up spending only about half of my summer job money.

On yksi asia ylitse muiden, josta rakastan kirjoittaa: matkustaminen. Se on myös lempiasiani lukea. 

Viime kesänä päätimme tunkea tavaramme reppuisin ja lähteä reilaamaan ympäri Eurooppaa kaverini H:n kanssa. Reissu oli ehkä koko elämäni jännittävin asia ja luinkin reilaamisesta blogeista ja nettisvuistoilta niin paljon kuin mahdollista. En ainoastaan koska olin todella todella innoissani reissusta vaan myös koska halusin olla varma kaikesta. Eniten olin huolissani majoittautumisesta ja rahojen riittämisestä. Vihaan kirjoittaa rahasta, mutta ajattelin että tälläisestä kirjoituksesta varmasti on hyötyä tyypeille, jotka suunnittelee reissua tänä kesänä. Mielestäni reilaaminen on täydellinen vaihtoehto opiskelijalle, joka haluaa nähdä mahdollisimman paljon mutta kuluttaa samalla mahdollisimman vähän. Itse työskentelin suurimman osan kesästä, joten olin aika varma että pystyisin matkustamaan melko mukavasti. Onnekseni kesätyöni ei kauheasti jättänyt aikaa shoppailuun tai muuhun kulutukseen, ja niimpä en oikeastaan käyttänyt juurikaan rahaa kahteen ja puoleen kuukauteen.

VIIDEN viikon aikana onnistuin kuluttamaan vain puolet kesätyörahoistani.

ACCOMMODATION

Most of the money obviously got spend on accommodation. What surprised me, was how nice hostels you could get in very reasonable prizes. The southern we got the more cheaper the hostels got, which was not very surprising. I have been told also that to the East hostels get cheap. 

However, we spend 13,70 to 36 euros per night for hotels and hostels. The cheapest one being the hostel in Rimini and most expensive our Paris hotel (which actually was a gift to us). I also strongly recommend taking advance on relatives and friends abroad. Total luxury! 

All in all we spend 757,86 euros for accommodation in five weeks 

(Paris hotel and days in Lago di Garda not included).

Eniten rahaa luonnollisesti meni majoittautumiseen. Mikä yllätti minut, oli se kuinka mukavia hostelleja melko edullisesti sai. Mitä etelämmäs matkusti sitä halvemmaksi hostellit muuttuivat, mikä itsessään ei tullut yllätyksenä. Myös itäisemmässä euroopassa hostellit ovat huokeita. 

Käytimme rahaa majoitukseen melko suurella haarukalla 13,70-36 euroa yöstä. Halvin hostellimme oli Italian Riminissä ja kallein Pariisissa (joka oikeastaan oli lahja meille). Suosittelen myös kaikkien kontaktien käyttämistä matkustaessa. Ulkomailla asuvien sukulaisten ja ystävien kautta saa parhaimmat pedit ja neuvot. Luksusta!

Yhteensä majoitukseen meni 757,86 euroa viidessä viikossa 

(Pariisin ja Lago di Gardan majoitusta ei laskettu tähän)

FOOD

Second most money went to eating. This was something that both us had no trouble with saving on. Even though we love food, our culinary delights mainly consisted of small treats like very nice coffee on a walking tour or lovely cup of Gelato. As a vegetarian, I ended up spending a lot less many times. 

The total cost of my food was around 608 euros. 

Toisteksi eniten rahaa meni ruokaan. Ruuassa säästämisessä meillä kummallakaan ei ollut mitään ongelmaa, mutta varmasti olisimme voineet syödä halvemmallakin. Vaikka pidämmekin ruuasta, oli se kuitenkin toissijainen asia tällä reissulla. Suurinosa makupaloista oli kahvia pitkillä opastetuilla matkoilla ja gelato. Kasvissyöjänä annokseni ravintoloissa olivat usein halvempia kuin matkakumppanini.

Yhteensä ruokaan meni noin 608 euroa.

FUN AND MUSEUMS

It was surprising how much money we ended up spending in different sightseeing and fun stuff. It was something we could have easily saved on. But since we are both museum lovers and bit history nerds, we spent a lot of time and money to see different things.

Yllättävää oli kuinka paljon saatiin kulumaan rahaa nähtävyyksiin. Se oli ehdottomasti jotain mistä kuka tahansa pystyy säästämään isot rahat jos tarkoituksena on mennä minimi budjetilla. Mutta koska molemmat meistä nauttii museoista, rahaa upposi tähän huviin penni jos toinenkin. Alla eriteltynä mitä nähtiin ja lyhyet kommentit (englanniksi) oliko rahan käyttäminen kannattavaa.

Christiansburg slot ruins: 35kr

Not necessarily worth of 4,7 euros, as a person who lives in Turku and can go and see the old Turku ruins any day.

Tivoli: 99kr

Bit expensive, but for a girl like me who's nuts about anything pretty, it was definitely worth all the money

Pubcrawl: 18€

Don't even have to thing twice. One of the best Pub nights ever. And the price included 5 different drinks and the guidance through Copenhagen. Worth every penny. 

Carlsberg: 80kr

Would recommend only to people interested in Carlsberg or beer in general

Vikingmuseum: 100kr

If you are Viking lover such as us, visit. 

Van Gogh: 15€

2 hours of waiting and 15 euros, still worth it. I loved Van Goghs art already, but somehow learned to love it even more 

Anne Frank huis: 4,5€

Not bad as a student, expect the 2,5hours of waiting. If you have ever read about her or wondered how it was, I would recommend this place for you. It somehow makes it even more real.

Bols museum: 14,5€

Including drink made to your taste and two shots. Definitely fun! But that's about it. If your not looking for something fun to look and and do, not worth it. A bar would do the same trick. 

Catacombs of Paris: 8€

Freaky, but sort of a must do. 

Duomo of Milano rooftop: 7€

As someone who is super afraid of highs and was talked into this: don't do it if you're afraid of highs. Save to money for something else. 

Gelato World Tour: 6€

For six gelato tastes (and if you got lucky, for more). Any time again!

Torture museum: 6€

Definitely creepy. People who get easily disgusted, would not recommend. For people interested in this kind of stuff, you probably can find all the stuff from internet or better museums. 

Di Boboli park: 5€

5 euros for exhibition we didn't even realize for long time. Nice view, but not worth 5 euros and one torn favorite skirt. 

Galleria dell'Academia: 5,50€

Art lovers: do go. But be aware of the amount of religion. 

Uffizi: 5,50€

Same here. Could have spend whole day in here. 

Venice church jewels: 2€

Spend it to this or a chocolate bar, pretty much the same. Both pretty cool. 

Doges house: 10€

Almost fell asleep. 

Accademia Venice: 6€

Very very religious too. As art, pretty cool still. 

Ended up spending around 229,69 euros to fun stuff such as museums and drinks. 

This is however something that was totally done because we were a vacation. Could have spend our time doing almost anything else completely free. But to us traveling meant seeing sights and museums, this time.

Lopulta rahaa museoihin ja muuhun hauskaan meni noin 229,69 euroa. 

Normaalisti nämä rahat olisivat säästyneet mutta lomalla päätin tuhlata hieman. Varmasti ilmaiseksi olisi päässyt tekemään ja näkemään monenlaista myös!

TRANSPORT

In addition to the interrail ticket and flight tickets which we used to moving from city to the next, we mostly walked in the cities. Not always it was possible or we were just too tired to walk. For example in Paris we found it easier to travel with metro from time to time. In Venice taking water bus was just simplest way to get to the hostel. To San Marino we could have not gone with train. We also had to do some reservations to trains in addition to our train tickets.

Over all we ended up spending around 

150 euros on transport, 

in addition to the 461 euros worth of 30 days of train travel 

and flights from Helsinki to Copenhagen and Bergamo to Tampere: around 200 euros

Lentolippujen ja interraillippujen lisäksi rahaa kului muuhunkin liikkumiseen, vaikka melko paljon kuljettiin kaupungeissa jalkaisin. Aina kuitenkaan käveleminen ei inspiroinut tai ollut mahdollista. Esimerkiksi Pariisissa liikkuminen metrolla oli huomattavasti helpompaa monessa kohtaan. Venetsiassa vesibussin ottaminen oli yksinkertaisin tapa löytää hotellille pimeässä kaupungissa. San Marinoon ei olisi edes päässyt junalla. Näiden lisäksi joihin juniin piti reililipun lisäksi maksaa paikkavarausmaksu. 

Loppujen lopuksi liikkumiseen meni noin 150 euroa, interraillippuihin 461 euroa ja lentoihin Helsingistä Köpikseen ja Bergamosta Tampereelle noin 200 euroa.

All in all, the necessary things on our five weeks long trip ended up costing around 2600 euros including the interrail ticket and flights.

Loppujen lopuksi, välttämättömät asiat reissussa maksoivat noin 2600 euroa kun interrailliput ja lennot lasketaan mukaan. 

Interrail: Riva del Garda

Riva del Garda. Never heard of the place, never would have imagined it to be so beautiful. But then again, what do you expect in Italy. Anyways, we stopped there to meet H's Godmother, who had been super helpful planning our trip and everything. The stop couldn't have come in better time, since H had just been sick in Firenze and was in desperate need of relaxing. And just as we though, we had left the stomach bug to Firenze.... I got sick. So I spend a lovely day from the bottom of our hosts bed, as they went sightseeing. At least it was a really nice bed.

As far as I understood, there is really no trains coming to Riva del Garda, but to our fortune trains do stop in town called Roverto not too far away and we got a ride from there. That was actually the first time in almost four weeks that we sat in an actual car instead of public transport. And the first time in four weeks that we got a homemade meal. Yummy Frutti di Mare pasta ala real Italian man.

We were told that towns of Garda are especially loved by windsurfers, skuba divers and mountain bikers. I can definitely confirm that, they were everywhere. Otherwise the town was very calm and there wasn't too much people. Definitely a place of relaxation. Unfortunately, we had no time (or the money) to try anything new and exiting. Especially as I got sick right after our stroll around the city.

Next day I was feeling little bit better (at least till we got to Venice later). So H's Godmother took us to her favorite place for some real Italian trout. Without even looking at the menu she ordered us portions of trout, fried potatos and salad. Tiramisu for dessert. After that lunch climbing to see Cascata del Varone was especially hard, so full. But very much worth it.

I have not seen many natural waterfalls in my life, so I cannot say much, but in my opinion it was beautiful. And somewhat interesting to see what nature can do. It would have been a great place for anyone loving plants, since the garden around the falls was very rich. Unfortunately the light inside the cave was so bad that taking pictures was super hard. And made even harder since I did not take my camera with me to lunch, which meant a lot of iPhone pictures. My apologies.




Riva del Garda. En olisi ikinä arvannut kuinka kaunis kaupunki voisi olla. Toisaalta, mitä muutakaan Italialta voi odottaa. Jokatapauksessa, pysähdyttiin Rivaan vierailemaan H:n kummitädin luona, joka oli auttanut meitä suunnittelemaan reissua, erityisesti tarjoamalla hyviä Italian vinkkejä. Paussi ei olisi voinut tulla parempaan aikaan sillä H oli juuri ollut kipeä Firenzessä ja molemmat kaivattiin hiukan hapen vetoa. Ja juuri kun ehdittiin jo luulla että mahapöpö oli jäänyt Firenzeen... Minä tulin kipeeksi. Joten vietin koko ihanan päivän sängyn pohjalla, kun muut lähtivät katselemaan paikallisia nähtävyyksiä. Ainakin sänky oli super mukava.

Ymmärtääkseni mikään juna ei tule suoraan Riva del Gardaan, mutta onneksemme saimme kyydin lähimmältä asemalta Rovertosta. Oikeastaan automatka oli erittäin rentouttava ja ensimmäinen neljään viikkoon, sillä koko reissun ajan oltiin lähinnä käytetty vain julkista liikennettä. Rivassa meitä odotti myös ensimmäinen kotitekoinen illallinen neljään viikkoon: Frutti di Mare pasta ala italialainen isäntämme. 

Meille kerrottiin myös että Garda-järvi on erityisesti purjelautailijoiden, laitesukeltajien ja maastopyöräilijöiden rakastama. Voin ehdottomasti vahvistaa, urheilijoita oli kaikkialla. Muuten kaupunki oli todella rauhallinen ja hiljainen. Ehdottomasti paikka rentoutumiseen. Valitettavasti meillä ei ollut aikaa (eikä rahaa) kokeilla mitään uutta ja jännittävää. Varsinkin koska tulin kipeäksi heti kaupunkikierroksen jälkeen. 

Seuraavana päivänä, hiukan paremmassa hapessa (ainakin Venetsiaan asti kestävässä), päätettiin lähteä H:n kummitädin lempiravintolaan syömään aitoa italialaista taimenta. Ilman vilkaisuakaan meille tilattiin annokset taimenta, paistettuja perunoita ja salaattia. Tiramisua jälkiruuaksi. Cascata del Varonelle kiipeäminen sen annoksen jälkeen oli todella vaikeaa, mutta ehdottomasti sen arvoista. 

En ole ikinä elämässäni nähnyt niin kauniita ja lumoavia vesiputouksia. Ei sillä että olisin monia nähnyt. Kasvirakastajille tämä paikka olisi ollut erittäin kiinnostava, sillä puutarha vesiputouksen ympärillä oli todella runsas. Valitettavasti luolassa oli niin pimeä että oli aivan mahdotonta ottaa kuvia, varsinkin kun olin jättänyt kamerani lähtiessäni. 

Tiirikkala

Euroopan nuorten parlamentista, tuttavallisesti EYP:stä, en ole oikeastaan koskaan kirjoitellut sen enempiä blogiini, vaikka se rakkain "harrastukseni" onkin. Tai no voiko tuota oikeastaan edes vain harrastukseksi sanoa, kun suurimmaksi osaksi tuntuu että EYP on enemmänkin elämäntapa.

Itse hullaannuin EYP:hen heti ensimmäisen istunnon jälkeen ja sen jälkeen olenkin kokonaiset kaksi (ja risat) vuotta ollut EYP Turun hallituksessa mukana. Nyt järjestelen omaa istuntoa hiukan reippaalle sadalle ihmiselle. 

Koska ollaan pieni paikallisjärjestö, ei meillä ole hienoja toimistoja, joissa pitää kokouksia. Tämän takia on aivan pakko koluta Turun kahviloita. Tällä kertaa taidettiin löytää vihdoin se täydellinen. Vielä kun tämä ihana vanha Artekin myymälä olisi yhtä rauhallinen joka päivä kuin se oli pitkäperjantain aamuna (kyllä klo 11-14 lasketaan aamuksi pyhäpäivänä).

Voisin muuttaa Tiirikkalaan asumaan vaikka heti. Mikään ei lämmitä mun sydäntä niin paljon kun valkoiseksi maalattu puu ja tumma puinen pöytä johon mahtui helposti koko porukka istumaan.

Interrail: Pisa, Rimini and San Marino

The adventure from Riomaggiore did not continue without problems. As a little town, it seemed that the place had its own rules. Our favorite place said to be opened from 8 a.m. and we decided to eat some breakfast in it. With our backpacks ready and noses headed towards leaving we realized the place was not open. Wonderful. Nothing to eat and train leaving in an hour. Grabbed something from the store and went back to the hotel room to eat it. As usual we arrived to the train station well in advance, this time only to realize that our train was 20 minutes late. Second wonderful of the morning. In the end our train was almost 1,5 hours late and we had crappy breakfast.

Arriving to Pisa was like arriving to ghost city. The train station was closed, sun was shining in its full power and all we could see was dead grass and sand. Thanks to the modern technology we quickly googled our route to the Square of Miracles, which was quite literally on our way was we were planning on changing trains in Pisa and in the process also change train stations. Square was located right in between them.

Seikkailu Riomaggioresta eteenpäin ei sujunut ihan ongelmitta. Pienenä kaupunkina Riomaggiorella näytti olevan ihan omat sääntönsä. Meidän lemppariruokapaikka nimittäin sanoi aukeavansa kahdeksalta, jonka takia päätimme suunnata sinne aamupalalle. Rinkat valmiina ja nenien menosuunnat kohti junaa, tajuttiin kuitenkin ettei aamupalapaikka ollutkaan auki. Ihanaa. Ei mitään syötävää ja juna lähdössä tunnin päästä. Napattiin sitten mini supermarketista jotain ja mentiin hotelliin syömään. Kuten tavallista, juna-asemalle saavuttiin hyvissä ajoin. Tällä kertaa vain huomataksemme että juna oli 20 minuuttia myöhässä. Toinen ihanuus jo sinä aamuna. Lopulta juna sitten saapui ja lähti puolitoista tuntia myöhässä. 

Pisaan saapuminen oli kuin olisi saapunut kummituskaupunkiin. Juna-asema oli suljettu, aurinko porotti hulluna ja kaikki mitä nähtiin oli santaa ja kuollutta ruohoa. Kiitos modernin teknologian saatiin kuitenkin googlattua reittimme Ihmeden aukiolle, joka ihan kirjaimellisesti oli meidän matkan varrella kahden juna-aseman välissä. 

We came, saw the Leaning Tower, sweated like little pigs, ate the cheapest 3 course meal of our trip and left. Pisa was very Italian. And the train was late of course. We arrived to Rimini in early evening and as usual walked to our hostel, called the Jammin' Rimini Party Hostel near the beach. 

Rimini wasn't on our original plan. We actually realized on our way to Italy that we would be spending a lot of time in some places which could be hard on our wallets. At the same time I realized that our friends were coming to Italy. Rimini to be exact. As we did have some spare days to use, we decided it would be awesome to spend them with them. So we headed half-spontaneously to Rimini, which we knew nothing about.

Tultiin, nähtiin Pisan kalteva torni, hikoiltiin kuin pienet possut, syötiin koko reissun halvin 3 ruokalajin lounas ja lähdettiin. Pisa oli todella italialainen, ja siihen kuuluvasti juna oli myöhässä. Saavuttiin Riminiin alkuillasta ja kuten tavallista käveltiin hotellille kilometrin matka. Jammin' Rimini Party Hostel oli tosi lähettä rantaa. 

Rimini ei myöskään kuulunut meidän alunperäiseen suunnitelmaan. Oikeastaan vaan hokattiin että meillä on pari ylimääräistä päivää pakoissa, jotka olis varmasti ottanut meijän lompakkoja koville. Samaan aikaan tajuttiin että meidän kaverit Suomesta oli tulossa lomailemaan Italiaan. Riminiin tarkalleen. Päätettiin siis suunnata samaan kaupunkiin ja viettää muutama päivä heidän kanssaan. Eli suunnattiin puolispontaanisti Riminiin, josta ei tiedetty juurikaan mitään. 

My lovelies Jontte and Ina.

Rimini itself uncovered to be pretty boring for a tourist not fond on sunbathing. And especially boring on low-season such as August. With the friends we made at our hostel and our Finnish friends we headed to the only club open that weekend, Carnaby. Okay at off-season and with great friends. Next day greeted me too hot, too hung-over and too tired. However, luck was on our side as the most coolest thing ever was happening in Rimini that weekend. Gelato World Tour.

Rimini itsessään osottautui melko tylsäksi, varsinkin meille auringonpalvontaa välttäville. Erityisen tylsän mestasta teki myös matalasesonkiaika. Uusien hostellissa tavattujen tyyppien ja kavereitten kanssa lähettiin kuitenkin kaupungin ainoalle aukiolevalle klubille, Carnabylle. Ja seuraava päivä sitten tervehtikin mua sitten aivan liian kuumana, krapulaisena ja väsyneenä. Onni oli kuitenkin meidän puolella meinaa samaisena viikonloppuna kaupunkiin oli saapunut Gelato World Tour!

This meant that we got to taste and taste and taste some of the world's best Gelatos for only 7 euros per person. And oh we did. To the point of feeling sick. I was especially amazed with the different tastes that you can actually put in Gelato. It was definitely not the ordinary strawberries and chocolate, but it was Madagascan chocolate, pistachios, roses, lime, basil, orange... Then we voted our favorites. My favorite actually won, Cow and the Moon's gelato stole my heard and made me wish for trip to Sydney.

Tää yhteensattuma siis tarkoitti että päästiin maistelemaan ja ihastelemaan maailman parhaita Gelatoja vain 7 eurolla. Ja niin me tehtii, niin kauan että oltiin aivan ähkyssä kaikki. Olin erityisen hämmästynyt siitä kuinka monenlaisia erilaisia makuja Gelatoissa oli. Todellakin jotain aivan muuta kuin tavalliset mansikka- ja suklaasetit. Madagascarilaista suklaata, pistaaseja, ruusua, limettiä, basilikaa ja appelsiini. Viimeiseksi äänestettiin omaa lemppariamme. Mun lemppari itseasiassa voitti, Cow and the Moon, sai mut haikailemaan yhä enemmän matkaa Ausseihin. 

Next day, in little bit better condition, we decided to accompany our friends to San Marino. Also not in our original plan but strongly recommended by many. And I'm glad we did, the city/country was very pretty and we can say that we traveled through seven countries.

Seuraavana päivänä, hiukan paremmassa hapessa, suunnistettiin kavereiden kanssa San Marinoon. San Marino ei myöskään kuulunut meidän alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta sitä kehuttiin ja ehdotettiin meille niin monesti että päätettiin lähteä sinne kaikki yhdessä. Ja onneksi mentiin, kaupunki/maa meinaa puolipäivämatkan arvoinen ja nyt voidaan sanoa että käytiin seitsemässä maassa.

DIY: Candy infused vodka

Postaus on kokonaan englanniksi

About a two weeks ago I had one of my best friend's housewarming party. As if she would have not been living in this town for several months already. Anyways, I wanted to do something special as a housewarming gift. Roosa, however, is a very prepared person and hence would have not needed household appliances (as many other young people moving away from home). So when I saw this DIY in A Beautiful Mess -blog, few weeks back, I was reminded that I had heard about this before too. One of the best shots I have actually ever drank was a Skittles-shot we made with a group of friends.

So infused vodka it was. It took me some time to decide which flavors I would do, and some not so successful test runs. In the end I just walked in to a candy store and picked up two candies that I thought would be good for infusing, hard peppermint candies and pineapple jellybeans, and hoped for the best.

All I needed was the following:

1 handful of peppermint candies

1 handful of pineapple jellybeans

2 little bottles (I used recycled mini smoothie bottles of 250ml)

2 bottles for mixing (don't have to be pretty)

4 labeling stickers

0,5 liters of vodka

Infusing was super simple!

I simply just put handful of candy on the bottom of the bottle and pored vodka on top of them. After this I let them sit a while (shaking them every now and then) and over night. 

Peppermint-vodka was way simpler than pineapple one, since all of the candy infused to the vodka overnight. Jellybeans, however, left somewhat gross slimy beans behind. But that was easy to fix. Simply by putting the mix through coffee filter paper the problem was solved. The only thing that was compromised a bit was the color, which lost bit of its brightness, but very little.

The taste in both was great, but our favorite was Peppermint. Not only is it superduper cute in color, it also tasted exactly like the candy. Better than any other mint vodka I have had. It blended great with chocolate milk too, and I think would make the perfect drink for winter with hot chocolate.