California State Route 1 to Monterey

Auringonpaistetta ja kevään tuoksu joulukuussa

Malibu ja luksusasunnot 

Maisemia, joita jäin kaipaamaan

Valtavia moottoriteitä, hirvitystä päästöistä

Merileijonia, ja vettä vaakasuoraa 

Valtameri mikä kiiltää silmänkantamattomiin 

Big Sur 

Jyrkänne ala- ja yläpuolella

Metsiä, joillaisia on nähnyt vain elokuvissa

Palmujen rivejä rantaa pitkin

Santa Barbara

Autossa istuminen ei oo koskaan ollut yhtä mielenkiintoista

Enkä ole koskaan kuullut samoja biisejä radiosta niin monesti

Kaikkea on hiukan isommin ja enemmän.

Every little girl's dream

I'm not ashamed to admit that the highlight of my Californian trip was Disneyland. I have been dreaming of visiting this place especially since my trip to Copenhagen. In Copenhagen I fell in love with the Tivoli in the city centre. I love the old amusement park vibes both of these places have. And as I have mentioned earlier it was actually from Tivoli where Walt Disney for his inspiration to built Disneyland to the place that used to me lemon trees.

I think Disneyland exceeded my expectations. Althought I was prepared for the commercial Disney being everywhere, I actually liked how the worst of it (stores and such) was hidden from the plain sight. I'm really not an amusement park person, as I'm usually too sissy to go to any rides. However, in this park I enjoyed all the rides a lot, and went to all with my brother and mom (who both love rides, faster the better)

We got a ticket to only the Disneyland park and not to the California adventure park, and it was very much enough. We spend the whole day in the park (from 9:30am till the fireworks) and I still think I didn't see everything. 

Where did Venice get its name (+Santa Monica pier)

Spring is coming and with it my inspiration to write again.

Also, I want to share my California pictures before my next trip to Barcelona on May, whii!

So back to Venice beach it is!

On the second day of our trip we decided to take up on the recommendation by our Hotel Staff to rent a bike, and bike the beach to Santa Monica and back and check out the old canals.

Yes, Venice beach was once made to resemble Venice, Italy. Most of the old canals have been made to roads by now but there where still some that haven't. In my opinion those canal side houses looked pretty amazing!

On our trip to Santa Monica we decided that we wanted to check out the pier and its amusement park later on the night time. So worth it, not because of the rides or anything like that, but because it makes it so much fun to watch American TV series and such that have been filmed on the pier. Also the ocean tides rushing to the beach were pretty amazing in the night.

Bright colors and van Gogh

Since I can remember, I have always loved visual arts. Doing it and seeing it. 

One of my favorite things to do as a child was to draw and in junior high I was dead sure I would love to become an art teacher when I grow up. 

Well I didn't grow up to study it. At least not yet, there is still time.

In recent years I have fallen in love with modern, colorful and fun paintings. 

I see them all around my instagram feed. Prints and murals. 

Little did I know, my mom took me to the promised land of murals when we up and left to the Venice Beach. 

Major heart-eyed emoji moments with these. The whole city was filled with murals of all kinds. These are my favorites I found.

Just cant go wrong with bright colors or some van Gogh.

The 1st glimpse at Venice, LA

Ohhoh. Kolme ja puoli kuukautta ilmeisesti siinä meni. Pyörityksissä. Tässä sitä kuitenkin taas ollaan, kevät lukukauden ensimmäinen päivä pärähti mulla käyntiin mukavalla kahdeksan aamulla. Jostain syystä aamulla pimeäkään ei haitannut (lieneekö vielä jetlägi, joka auttaa heräämään aikaisin).

Osaksi energiasta on kiittäminen lomaa (ja chai-teetä), jotka lämmittivät yhä mieltäni. Joululomani vietin auringoisessa (joskin hieman lauhkeassa ja tuulisessa) Californiassa. 

Ah, sitä tunnetta kun ilmassa tuoksui aurinkoinen ilma ja meri (joo-o, oon aika varma että valo tuoksuu tietylle).

Lähdin matkaan ilman juurikaan taustatietoa. Ihana äitini oli tehnyt kahdeksi viikoksi toimintasuunnitelman ja lähdin matkaan ilman erityisiä ennakko-odotuksia. Oikeastaan ainoa asia, jonka olin suunnitellut näkeväni oli Disneyland, hevosia ja merinorsuja (kiitos evoluutio psykologian luennoitsijani viimeisestä vinkistä)

Aloitimme reissun Los Angelesin Venice Beachiltä. Enkä olisi itse osannut paremmin valita kohdetta. Venice oli rakkautta ensisilmäyksellä kun automme pysähtyi hotellin parkkipaikalle. 

Auringonlasku, rantaviiva ja upea muraali hotellin seinässä. Oh yes. 

Onnistuttiinkin näkemään varmaan loman kaunein auringonlasku heti ensimmäisenä iltana.

Päätettiin myös että vuokrataan pyörät seuraavalle päivälle ja hurautetaan Santa Monicaan. 

Siitä seuraavalla kerralla. 

Tämä loma otetaan pureskeltavina paloina. 

Syyskasa

Musta tuntuu että elämässä asiat aina kasaantuvat syksyihin ja keväisiin. Oon kuullut monen sanovan samaa keväistä. Mä sanon siitä huolimatta että tää syksy on ollut ehkä mun elämäni kiireisimpiä ja hulluimpia. Yhtäkkiä vaan havaihduin siihen että pentele, puissa alkaa olemaan ruskaa, syyskuu siis oikeasti tarkoittaa syksyä. Onneksi pikkuhiljaa alkaa yliopistomaailma selkeytyä ja uudet kaverit löytyä sieltä, mikä vapauttaa tietenkin aikaa sen kanssa kamppailusta. Tunne yliopistoa kohtaan alkaa vuoristoradassaan tulla siihen pisteeseen että ehkä mä sittenkin selviän tästä, ehkä. Jos oikein puristan saan varmaan kaikki kurssit suoritettua ja musta tulee isona psykologi.

Uudessa maailmassa luovimisen tilalle on kuitenkin heti löytynyt kaikkea muuta. Tenttikirjojen pino alkoi melkoisen heti näyttämään huolestuttavan isolta. Vaikka tentteihin on vielä vaikka kuinka aikaa! Tää tunne kuitenkin luikertelee mieleen varsinkin siinä kohtaa kun yhteenkään opukseen en ollut vielä koskenut ja oikeastaan pino on vielä varausjonossa kirjastolta. Eli kimppuun ei vieläkään aivan päästä. Ja vaikka tämän viikonlopun aikana olen lukenut enemmän kuin varmaan viime vuoteen yhteensä, ei loppu näy (ehkä syynä se etten ole tosiaan lukenut viime vuonna Hullujen päivien kuvastoa enempää).

Tietenkään uusi opiskelupaikka ja koti (ja kaikki sen ohessa tulevat uudet vastuut) ei riitänyt mulle yhdeksi syksyksi, vaan oma harrastuskin piti saada tasolle. Ja tasolle, jossa lähinnä tunnen olevani hukassa. Korkeella tuulee ja kovaa. Selkeyden juoksi niille, jotka eivät vielä tienneet: pääjärjestän yhdessä parhaan ystäväni R:n kanssa Euroopan nuorten parlamentin alueellista istuntoa. Helpommin sanottu kuin tehty. Paniikki ja innostus dominoi mun tunteiden palettia tällä hetkellä aika hyvin. Erityisesti juuri kun saan vedettyä peiton korviin ja silmät kiinni yleensä noin 20 erilaista "to-do" -listaa ponnahtaa mieleen. Kaikki tietenkin sellaisia, jotka täytyy kirjoittaa ylös tai ne jäävät ikuisuuksiksi unohduksiin.

Kun usko omaan jaksamiseen alkaa rakoilla, mitä mä teen?

Kokkaan. 

Ainakaan se ei yleensä hajoa käsiin tai muodosta loputtomia listoja. Reseptin loppuun pääsee yhdessä päivässä. Tai jos käsiinhajoaminen tapahtuu kuitenkin niin kokkaamisen voi ainakin aina aloittaa ihan alusta suhteellisen lyhyessä ajassa. Viime viikonloppuna tartuin siis raastimeen ja paistolastaan ja päätettiin tehdä hamppareita ja coleslawia. 

Nam.

Kyllä kaikesta selviää, jos ei muulla niin hampparin ja killerin salaatin kanssa. Tai leipäjuuston. Voin sitten vaikka muffinseilla yrittää lahjoa proffia jos tentit ei mee läpi. Eikun?

I can do this!

Ompas taas vierähtänyt aikaa viime kirjoitteluista. Tällä kertaa syynä on muukin kuin vain laiskuus ja inspiraation puute. Kolme (ehkä jopa neljä) viimeistä viikkoani ovat olleet hullun täynnä isoja asioita asioita ja uusia juttuja.

Ensimmäinen oma koti. 

Ensimmäiset yliopistoviikot.

Tietenkin asiaan kuuluu myös se että kaiken tämän jälkeen löydän itseni sunnuntai-iltana kurkku kipeänä ja päänsärkyisenä uuden sohvan pohjalta katsomasta Greyn Anatomiaa (oi jes tässä on mukava löhötä). Ensi viikolla lähtee käyntiin ensimmäinen viikko yliopistossa, ilman jokailtaisia tutoreiden järjestämiä ohjelmia. Ja vaikka olenkin tykännyt kaikesta aktiviteetista, tulevat kyllä hiljaiset illat tarpeeseen. Jos ei muuhun niin asioiden miettimiseen (ainiin, joku opintosuunnitelmakin piti tehdä) ja sulattelemiseen (omg, musta oikeasti voi tulla viiden-kuuden vuoden päästä psykologi).

Uskon kuitenkin että kaikesta tästä selvitään, samoilla eväillä kuin aikaisemmasta elämästä. Hyvällä kalenterilla ja kunnon kynällä pötkii jo pitkälle!

Uusiin haasteisiin (ja nurkkiin)

En olekaan tainnut täällä blogissa kirjoitella ollenkaan siitä, kuinka sain opiskelupaikan näillä näkymin seuraaville viidelle vuodelle! Ainoastaan sivussa oleva uusi "info-boxi" sanoo nykyään että olen psykologian opiskelija! Wohoo!

Oikeastaan siitä lähtien kun psykologiaa sain lukion ensimmäisellä alkaa opiskelemaan on se kiinnostanut suunnattomasti. En osaa tarkalleen edes sitä kertoa mikä tieteessä kiinnostaa, mutta kaipa se on yhdistelmä sitä vielä tuntematonta ja sitä että tällä tieteellä uskon pystyväni tekemään työtä, josta todella nautin. Erityisesti koska rakastan ihmisten auttamista, tavalla tai toisella. Kuitenkaan lääkis tai mikään muu auttava ammatti ei ole minua henkilökohtaisesti koskaan kiinnostanut, vaikka monessa ammatissa pääsisi ihan konkreettisesti auttamaan. 

Opiskelupaikan saaminen tarkoittaa myös sitä että tieni suuntaa nyt äidin helmoista omiin kulmiin! Eli uuden asunnon metsästys on alkanut mm. TYSin hakemusta laittaen ja Turun muita vuokra-asuntoja kuolaten. Kuitenkaan mitään kiirettä itselläni ei sinäänsä ole, asunhan kuitenkin naapurikunnassa ja Turustakin löytyy useampi nukkumapaikka. 

Fiilistelujä kuitenkin koko ajan suoritan, koska oma kämppä on ollut jo pidemmän aikaa haaveissa. Omasta huushollista ei sen takia puutukkaan hirveän montaa tavaraa, huonekaluja lukuunottamatta. Astioita ja tavaroita on tullu haalittua jo monesta osoitteesta. Muutamia pieniä juttuja kuitenkin vielä ehkä kaipailen, vaikka sillä mitä jo omistan pääsee pitkälle.

1. Kodin pieniä tekstiilejä

Suurimmat pyyhkeet ja lakanat saan kotoa, kun haalin mukaani oikeastaan ne pyyhkeet, joita jo täällä tiluleeraan omikseni. Keittiöpyyhkeetkin lähtivät mukaan Hemtexin alennusmyynnistä tällä viikolla. Tekstiilikaapista puuttuu kuitenkin vielä mm. käsipyyhkeet ja patakinnas. Esityisesti olen ihastunut näihin Finlaysonin Taimi käsipyyhkeisiin ja Marimekon patakintaat ovat aina olleet suosikkejani. 

2. Siivouskaappi

Oikeastaan en ole nähnyt tarvetta haalia vielä siivousvälineitä nurkkiin pyörimään, mutta uuteen kotiin muuttaessa varsinkin tuo pölynimuri taitaa olla pakko hankkia, vaikka imuroiminen kuuluukin ehdottomasti inhokkeihini. Mieluummin vaikka tiskaan. Myös Ikean pieni silityslauta vaikutti näppärältä pieneen opiskelijakämppään.

3. Keittiöjuttuja

Vaikka suurimman osan keittiötavaroista olenkin saanut perintönä tai hankkinut usean vuoden aikana, pieniä puutteita varusteissa on. Sakset lähtivät onneksi mukaan muutama päivä sitten nimenomaan tuossa ihanassa Fiskarsin Gloria kuosissa. Ilman kunnon veitsiäkin ruuan tekeminen voi olla hieman hankalaa. 

4. Pienet kodinkoneet

Omalle listalle bongahtavat ensimmäisenä mikroaaltouuni, blenderi ja leivänpaahdin sillä nämä neljä ovat lähes päivittäisessä käytössä nyt jo (unelmien leivänpaahdin näyttäisi tältä, mutta todellisuus taitaa olla lähempänä tätä). Munankeittimen lisäsin omalle listalleni sillä vihdoin uskon sen kätevyyteen ja ajatus siitä että munat voi napsauttaaa päälle ja käpertyä vielä hetkeksi nukkumaan kuulosti aivan liian hyvältä. Kaikki neljä ovat kuitenkin luksusta, joita ilman elää melko helposti. Joidenkin kohdalla helpommin kuin toisten. 

5. Kasveja! Tauluja!

Olen ehdottomasti sitä mieltä että nämä kaksi asiaa tekevät sieluttomasta valkoseinäisestä huoneesta kodin. Tauluissa haluan panostaa ehdottomasti kuviin, jotka merkitsevät minulle jotain. En siis aijokaan haalia kuvia Ikean tauluvalikoimasta tai muista tusina puodeista. Kasveissa tähtään sellasiin, jotka selviävät pitkään ja myös aikoja ilman hoitoa. 

Picnic x2

Nyt kun sateet jälleen saapuivat (jes ihanaa Suomen kesä) onkin mukava puhua siitä mitä teki sen hetken kun aurinko paistoi. Itse siis suuntasin 30 tuhannen muun ihmisen kanssa kohti Ruissaloa ja Ruisrockia, jossa tänä vuonna jammailin ilman kameraa.

Näin "aikuisena" ulos auringonpaisteeseen meneminen tuntuu vaikeammalta kun junnuna kun hiekkalaatikolla tai metsässä varmasti keksi tekemistä. Itse en erityisemmin edes pidä auringonottamisesta ja festareitakaan ei jokaiseen aurinkoiseen päivään oikein ehdi järjestymään. Keksimmekin sitten komeamman puoliskoni kanssa että mitä jos sitä tekis vaan sitä mitä normaalisti tekee sisällä niin ulkona. SYÖMISTÄ. 

Siispä olemme kahdesti pakanneet lounaat autoon ja suuntautuneet kauniimmille maisemille. 

Ensimmäisen piknikin paikaksi valikoitui Ruissalo. Toki monta viikkoa ennen rokkeja. Pakkasimme edellisen päivän kiinalaisen jämät sanomalehteen (ettei lämpö karkaisi) ja ajelimme rantaan. Jälkkäriksi tehtiin pikaiset mustikka-mangosmoothiet. Smoothiesta tulee muuten tosi piristävän raikasta kun tavallisen jugurtin sijaan käyttää "kaurajugurttia", eli esimerkiksi Oatlyn outgurtia. Korkkasimme myös kesän ensimmäiset Garaget tuolla reissulla.

Toisella kerralla päätimme ottaa suunnaksi kotikaupunkini ainoan nähtävyyden eli Kuusiston linnanrauniot. Lapsuuden muistot raunioista olivat ko hieman haihtuneet ja paikka osoittautui paremmaksi piknik paikaksi kuin osasimme odottaa. Raunioiden läheisyydessä olisi voinut muun muassa paistaa avotulella ruokaa. Istahdimme kuitenkin raunioiden keskelle tuulen suojaan viimeiseksi tunniksi ennen sateiden alkua. 

Mukaan tälle piknikille lähti mahdollisimman freesiä naposteltavaa eli eväskoriin tarttui muunmuuassa mozzarellasalaatin ainekset, hedelmiä, mansikoita ja ihania makeita suomalaisia porkkanoita. Piknikin kruunasi sitruunalla piristetty ginger ale -drinkki.

Foxy Vibes

After over 4 years I'm finally deciding to change the name of my blog. It is not because I don't like the name I have right now it is because I don't feel the same way about the old name anymore. I know that the new name has a bit of two way meaning, but I love it nevertheless.

Why Foxy Vibes then? 

Well, in junior high I got a nickname "kettutyttö" (literally meaning fox girl). It is not really a nice nickname in its origin as it is meant to belittle the hippie type of people. Like me. But as I was turning into vegetarian and giving presentations about animal protection and being all high and mighty about it, I cannot say I didn't deserve it. And in the end the guys who used it did not mean it to be mean. Also the fact  is that if you embrace it they cannot use it against you. The nickname has hence grown into me deeply and I own all kinds of things with foxes. 

So I wanted to contribute the word fox in the new name. Kettutyttö still has a mean sound to it so i didnt  want to used it alone and to be honest it doesn't sound very good translated either. 

So I got to thinking, what this blog is about. It is about me, my life and things I have created and done. By chance I ran into the word "foxy" and I as soon as I googled synonyms for it I knew it was meant to be. I want to consider myself as foxy as silly as might sound. 

I also love the phrase "only good vibes". Could print that to everything if I had the money. As the blog is about soooo many different things I decided to wrap it all into the word "vibes". 

Hence: Foxy and vibes, Foxy Vibes

P.S.
I'm changing the layout of the page a bit over the time now, so don't be alarmed if something weird happens.

Vihdoinkin yli neljän vuoden jälkeen vaihdoin tämän blogin nimen. Ei sillä etten vanhasta olisi pitänyt, se vain ei enää tuntunut samalta kuin ennen. Taisin kasvaa siitä ulos. Uudella nimellä on ehkä hiukan erikoisia tarkoituksia, jos oikein kaivaa, mutta itse pidän siitä.

Miksi juuri tämä nimi?
Kummallakin sanalla on oma historiansa. Yläasteella sain lempinimen "kettutyttö" ja vaikka sanalla ehkä onkin negatiivinen kaiku, onhan se tarkoitettu meidän hippityttöjen haukkumasanaksi, pidän siitä silti. Enkä voi oikeastaan kieltää ansainneeni tätä lempinimeä. Ja oikeastaan tyypit, jotka mua kettutytöksi kutsuivat, eivät tarkoittaneet sitä pahalla. Onhan se myös niin että niin kauan kuin itse käytän sanaa itsestäni, eivät muut voi sillä minua kiusata. Nimitys onkin kasvanut myöhemmin minuun kiinni ja kettuaiheinen kokoelmani kasvaa silloin tällöin. 

Eli halusin siis sanan kettu otsikkoon, suomeksi en kuitenkaan sitä järkevästi saanut väännettyä kivasti nimeksi. 

Seuraavaksi aloin miettimään mistä kaikesta tämä blogi onkaan oikeastaan on. Blogiin on kuitenkin vuosien varrella kerääntynyt jos minkälaista postausta. Jutuista mitä olen tehnyt ja valmistanut muun muassa. Kun törmäsin sanaan "foxy" ja googlailin hieman sanan synonyymejä, tiesin heti että haluan sen blogin nimeen. 

Lisäksi rakastan fraasia "only good vibes". Voisin printata nuo sanat minne vain. Totesinkin että adjektiivi "foxy" sopisi juuri tuon sanan "vibes" kanssa, joka kivasti toi yhteen kaiken mitä tämä blogi voisi sisällään pitää. 

Siksi foxy ja vibes, Foxy Vibes.

P.S.
Muuttelen lähiaikoina hieman blogin ulkoasua, eli jos sivulla tapahtuu jotain ihmeellistä älkää ihmetelkö. 

Söinpä kerran Tallinnassa

Viime kuussa piipahdin äitini kanssa ihanan ystäväni Keikin luona Tallinnassa. Matkassa viivyimme kaksi yötä.

Rankan pääsykoerumban jälkeen oli ihanaa lähteä tuulettumaan Itämeren toiselle rannalle. Parhainta ystävän luo matkustamisessa on tietenkin kaukana asuvan ystävän näkeminen, mutta heti vahvana kakkosena tulee se että ystävä on myös mahtava opas!

Lähdettiinkin siis Tallinnaan täysin ilman suunnitelmia. Vain laivamatka ja hotelli oli varattu valmiiksi.

Keikin kanssa parasta tekemistä on ehdottomasti kirpputorien kiertely ja syöminen. Näihin keskityimme siis myös Tallinnan reissullamme. Paikallinen oppaamme oli kehittänyt meille mitä parhaimmat tekemiset ja varannut parhaat ravintolat koko päiväksi.

Nyt aijon kuitenkin keskittyä siihen mitä me söimme, sillä en ole varmaan eläessäni syönyt päivän aikana niin hyvin kuin Tallinnassa viettämäni päivän aikana.

Last month I visited my lovely friend Keikki in Tallinn with my mom. After studying for the entrance exams, the vacation was more than welcome. We headed towards Tallinn without any prior plans, as we knew Keikki would an amazing tour guide. There are two things I almost always do with Keikki, visit some fleamarkets and eat well, and that's what we did again. 

Kohvik Komeet

Solaris keskuksen yläkerroksissa sijaitseva Kohvik Komeet valikoitui lounaspaikaksemme ilmeisesti sillä näkyvät kyseisestä ravintolasta olivat mahtavat. Varsinkin ikkunapöydästä, johon meille oli varattu paikat. Kohvik Komeetissa päädyin tuttuun ja turvalliseen mozzarella-salaattiin artisokalla. Kevyt salaatti sopi hyvin alku päivään, sillä hotelliaamiaisesta ei ollut kovinkaan pitkää aikaa. Ulkona syödessä paheeni on kuitenkin etten osaa sanoa jälkkärille ei. Erityisesti Komeetissa, sillä matkalla varattuun pöytäämme kuljimme valtavan ihanan kakkuvitriinin ohitse. Valitsinkin omalle lautaselleni hyvin paljon Brita-kakkua muistuttavan kakunpalan. Tuo kyseinen pala kakkua osottautuikin ehkä elämäni parhaaksi palaksi kakkua.

Ravintolan ilmapiiri oli ihanan rento ja samalla hyvin rauhallinen paikasta johtuen. Vaikka paikka olikin suhteellisen täynnä, ei siellä ollut kiireinen tunnelma. Mahtaneeko johtua sohvaryhmistä ja oman leipäkorin keräämisen mahdollisuudesta.

Kohvik Komeet was located in the top floor of Solaris Center. The amazing views and relaxed atmosphere were the reasons why this place was chosen to be our lunch place. I ate the best piece of cake I have ever had, so I do recommend this place. To max the experience I would reserve a table near the windows. 

Kalamaja -markkinat

Lounaan jälkeen suuntasimme napamme Tallinnan nousevalle alueelle Kalamajalle, jossa menossa oli kyläfestivaali Kalamaja Päevad. Matkalla tsekkasimme ihania paikkoja, joita tuo alue sulki sisälleen. Itse festarialueella olisimme varmasti voineet syödä itsemme pyöreiksi, mutta koska lounaasta ei ollut kauaakaan, päädyimme maistelemaan La Muu -luomujäätelöä, jota Keikki kovasti kehui. Itse päädyin raikkaaseen mango-sorbettiin, enkä kyllä pettynyt. Erityisesti ihastuin tuotteen nimeen, joka tuo mieleeni jollain hassulla tavalla Mimmi-lehmä ja Varis -kirjat. Mukaan markkinoilta tarttui vain korvakorut, ihanalta paikalliselta myyjältä.

We got lucky as the Kalamaja festival took place the same weekend we visited Tallinn. We could have had another lunch and so much more at the festival but ended up just having La Muu organic ice cream, which I thought was so yummy.

Vegan Restoran V

Tätä ravintolaa olin odottanut innolla heti matkaan lähtiessäni. Muun muassa Tripadvisorin listoilla aivan kärjessä oleva ravintola vetää puoleensa kaikenlaisia ruuan ystäviä, eikä vain meitä vege-ituhippejä. Enkä ihmettelekään, sillä ruoka oli taivaallista. En ole varmaan eläessäni syönyt yhtä hyvää veganista ruokaa ravintolassa, sillä usein kasvisruoka hyvissä ravintoloissa ei yllä muun ruuan tasolle. Alkupaloista jälkiruokaan ei huvi maksanutkaan kuin noin 15€ per nassu. Mitään tiettyä annosta en osaa suositella, sillä kaikkien meidän neljän lautaset ainakin näyttivät erittäin hyviltä. Löysin myös kyseisestä ravintolasta ensimmäisen punajuuriruuan, josta oikeasti nautin, nimittäin punajuuriraviolit cashew-pähkinätäytteellä. Ah nam.

Best - vegetarian - food - ever. This highly rated restaurant might be my favorite from now on. 15€ euros for appetizers, main course and dessert. Not bad al all. Also found the first beet root food I actually enjoyed. Cashew filled beet root raviolis!

Cafe Lyon

Ennen lähtöämme käväisin vielä nopeasti muutamissa ketjukaupoissa, joita Suomesta/Turusta ei löyty. Nopean kierroksen jälkeen istuimme heti turistialueen läheisyydessä (ja Robert's coffeen vieressä) olevaan Cafe Lyoniin lounastamaan. Myöskään tämä paikka ei pettänyt meitä ulkonäöllisesti, vaan kahvilan sisustus ja tunnelma oli mitä mainioin. Erityisesti ihastuin kahvilan hauskaan värikkääseen lattiaan, kupeista tehtyihin peilin kehyksiin ja logoon sekä upeisiin isoihin nojatuoleihin. Ja niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin astioihin! Jokin vain veti niissäkin minua puoleensa. Olisin voinut niin ruuan kuin sisustuksenkin puolesta jäädä vaikka Lyoniin asumaan.

Before leaving the next day, we stopped to have some lunch at the heart of the tourist attractions of Tallinn in a place called Cafe Lyon. Fell in love with the interior desing of this place. Everything was perfection and I wish I could have stayed in it forever.