Oh, Venice, sweet Venice.
This was probably the place I was most hyped about. Sinking city. City where there are no cars and water everywhere. Just can't imagine anything more exciting. And Venice proved to be all worth the travel. You somehow just keep marveling how people actually still live in there. But I also have to say; lucky them. The city is be-au-ti-ful. Old building and blue water. It is no lie that the city is like from the movies.
Oi Venetsia, ihana Venetsia.
Paikkana Venetsiasta olin varmaan eniten innoissani. Uppoava kaupunki. Kaupunki, jossa ei ole autoja mutta vettä teidenkin edestä. Voiko mikään olla jännittävämpää? Ja Venetsia kyllä osoittautui kaiken matkustamisen arvoiseksi, vaikka matkaväsymystä olikin jo . Jotenkin sitä jää vain ihmettelemään että miten ihmiset asuu paikassa, joka omaan silmään vaikuttaa vain sadulta. Mutta en voi sanoa muuta kuin; olen kateellinen. Venetsia on k-a-u-n-i-s. Vanhoja taloja ja sinistä vettä, miä muuta sitä voisi toivoa. Ei ole vale jos joku sanoo että kaupunki on kuin suoraa elokuvista. Kaduilla oleilu tuntui lähes. epätodelliselta.
I just watched the movie the Tourist, which is located in Venice, and oh my, it made me want to go back. It doesn't matter that Venice was probably the most expensive city we visited (or around the same prices as Paris and Bern). Could have spend hours taking pictures of doors, windows, Gondoliers, bridges and people. And I so much want to.
Itseasiassa katsoin juuri the Tourist -elokuvan, joka sai Venetsia -ikävän kohoamaan pilviin. Eikä sillä ole juurikaan väliä että Venetsia oli varmaan matkamme kalleimmista paikoista (tai samoissa hinnoissa kuin Pariisi ja Bern). Olisin voinut kuluttaa tunteja vain ottaen kuvia ikkunoista, ovista, Gondoleita, siltoja ja ihmisiä. Ja niiiiiiin paljon haluan takaisin sitä tekemään.
Oi Venetsia, ihana Venetsia.
Paikkana Venetsiasta olin varmaan eniten innoissani. Uppoava kaupunki. Kaupunki, jossa ei ole autoja mutta vettä teidenkin edestä. Voiko mikään olla jännittävämpää? Ja Venetsia kyllä osoittautui kaiken matkustamisen arvoiseksi, vaikka matkaväsymystä olikin jo . Jotenkin sitä jää vain ihmettelemään että miten ihmiset asuu paikassa, joka omaan silmään vaikuttaa vain sadulta. Mutta en voi sanoa muuta kuin; olen kateellinen. Venetsia on k-a-u-n-i-s. Vanhoja taloja ja sinistä vettä, miä muuta sitä voisi toivoa. Ei ole vale jos joku sanoo että kaupunki on kuin suoraa elokuvista. Kaduilla oleilu tuntui lähes. epätodelliselta.
I just watched the movie the Tourist, which is located in Venice, and oh my, it made me want to go back. It doesn't matter that Venice was probably the most expensive city we visited (or around the same prices as Paris and Bern). Could have spend hours taking pictures of doors, windows, Gondoliers, bridges and people. And I so much want to.
Itseasiassa katsoin juuri the Tourist -elokuvan, joka sai Venetsia -ikävän kohoamaan pilviin. Eikä sillä ole juurikaan väliä että Venetsia oli varmaan matkamme kalleimmista paikoista (tai samoissa hinnoissa kuin Pariisi ja Bern). Olisin voinut kuluttaa tunteja vain ottaen kuvia ikkunoista, ovista, Gondoleita, siltoja ja ihmisiä. Ja niiiiiiin paljon haluan takaisin sitä tekemään.
The other thing about Venice: you never know what's behind the next corner, quite literally. Sometimes the route just ended in water, other times it was a dead end. It was almost impossible to know where you were on the map. As we were trying to find ourselves to different places we sometimes ended up not once or twice, but several times going in loops and ending up in the exact same place we started from. It was so bad that the only thing we could do was to laugh unrestrainedly.
Toinen juttu Venetsiasta: koskaan ei tiedä mitä seuraavan kulman takana on, melko kirjaimellisesti. Joskus tie päättyy yllättäen veteen ja toisinaan kulman takana odottaa umpikuja. Oli melkein mahdotonta välillä tietää missä kohtaa karttaa oli. Kun yritimme löytää tiettyyn paikkaan, saatettiin päätyä ei yhtä, kahta vaan useampia kertoja seisomaan täsmälleen samaan paikkaan mistä aloitimme. Oikeastaan mitään muuta ei välillä ollut tehtävissä kuin vain nauraa hillittömästi ja yrittää uudelleen.
Anyways, Venice has the most beautiful views (even the view from the Hard Rock Cafe was incredible) and most mysterious little streets. More pictures of them in the next post.
Oli miten oli, Venetsiassa on kauneimmat maisemat (jopa Hard Rock Cafeen ikkunanäkymä oli henkeäsalpaava) ja mysteerisimmat kadut. Lisää niistä seuraavassa postauksessa.
Oli miten oli, Venetsiassa on kauneimmat maisemat (jopa Hard Rock Cafeen ikkunanäkymä oli henkeäsalpaava) ja mysteerisimmat kadut. Lisää niistä seuraavassa postauksessa.
No comments:
Post a Comment