En oo koskaan ollu mikään viherpeukalo. Ihan rehellisesti oon jopa saanut kaktuksen kuolemaan liikaan kuivuuteen... Tänä keväänä ihana Keikki kuitenkin tutustutti mut mehikasveihin ja niille tehtäviin terraarioihin ja mä olin myyty samoin tien! Ihan aluksi luulin et nää suloset pullukat olis mulle aivan uus tuttavuus, mutta mulle selviskin että mun lapsuuden kodissa (eli siinä missä asuin ennen yläasteelle menoa) oli mehikasveja pihalla ja että mehikasvit on myös mun äidin lempipihakasveja! Kaktuksen tavoin nää on älyttömän helppoja eikä tarvii juurikaan ihmeellisiä hoitamisia. Plussaahan on myös että nää on niin söpöjä että niitä tekee mieli hoitaa, eikä näännyttää kuivuuteen sen kaktus-poloisen tavoin.
Mehikasviterraario on superhelppo tehä kotona ja tehtiinkin sitten Keikin kanssa sellaset viime kerralla kun kyläilin kaukana idässä. Ihka ensimmäiseen terraariooni innostuksissani pistinkin sitten kolme
eri kasvia. Isoin niistä kotiutui terraarioon ihanasta pikkuisesta
puutarhaliikkeesta Kotkasta, kun taas kaksi muuta veijaria löytyivät
Keikin vielä ihanammasta puutarhasta. Nämä kyseisen veijarit kuitenkin
päättivät kasvaa oikein kunnolla kun taas isoin ei tunnu muuttuvan juuri
laisinkaan. Tässä päivittäin niitä tuijotellessa (terraario siis
sijaitsee aivan tietokoneeni takana) huomasin sitten että kaveruksilla
alko tulemaan vähän ahdasta yhdessä lasipurkissa. Päätinkin siis siirtää
jokaiseen omaan purkkiinsa kasvamaan vapaammin.
Ihan helpoiten homma siis menee niin että purkin pohjalle heitetään
sopivasti kiviä, veden kierron parantamiseksi. Omissa terraarioissani on
melko vähän kiviä pohjalla, vain pari senttiä, mutta kiviä voi koota
ihan makunsa mukaan. Omat kiveni keräsin ihan omalta pihalta soran
seasta valitsemalla isoimmat, mutta nätimpiä saa vaikka millasista puutarha- ja tilpehööriliikkeistä.
Hiekan päällesitten maun mukaan asetellaan tai heitetään mehikasvi/kaktus/kaktusjamehikasvimultaa (rakkaalla lapsella on monta nimeä). Tietenkään kun näitä ei oo ennen tullut tehtyä kuin monta sataa kilometriä kotoota, niin ei sitten tuota mehikasvimultaa löytynyt tästä huushollista, jonka seurauksena käännyin oraakkelini googlen puoleen, joka osasi minulle kertoa että mehikasvimulta on usein vain sekoitus hiekkaa ja mustaa multaa. Mahtavaa! Niitä löytyy pihalta ja kotipihan multapusseista!
No homma ei tietenkään mennyt ihan niinku Strömssössä. Ensinnäkin kasvit oli ihan
hullun vaikeita saada ulos purkistaan. Saatuani kaikki kasvit pienin
vaurioin ujutettua purkista ulos, selkesi miksi isoin niistä ei ollut juurikaan kasvanut
(tai ainakin vahvasti epäilen tätä syyksi). Ei meinaa tarvinnu ku
hipasta ja kasvin varsi katkes ihan tyvestään. No paniikki googlailun
tuloksena selvisi kuitenkin että katkenneet mehikasvit voi jurruuttaa
uudestaan. Joten tökkäsin kasvin siis sopivaan kosteaan multaan
uudestaan ja toivon nyt parasta.
Kahteen ekaan purnukkaan tein ihan vaan sekoituksen näistä kahdesta kuten yllä näkyy. Kolmanteen mennessä kyllästyin sekoitteluun ja sirottelin hiekkaa ja multaa vuorotellen purkkiin. Jotenkin en usko että mehikasvi huomaa tätä bluffia. Ja siitä tuli ihan mahtavan näköinen!
Sitten ku olis vielä enemmän tilaa ku tää oma pikkuinen huone niin ehkä mustakin tulee se viherpeukalo. Ainakin nii kauan ku mun ei tarvii marssia ulos ja pistää sormiani multaan missä elävät asiat saattaa liikkua!
EIKÄ!!!! mun lempipostaus ikinä! supersöpöt kuvat ja ihana toi mis on erillisis kerroksis multaa ja hiekkaa!
ReplyDelete