Winner dinner

eli se on vihdoinkin voiton puolella lopullisesti, meinaa IB.
Meijän luokka juhlii yhdessä kaikkea. Syyn juhlimiseen ei tarvitse aina edes olla mitään sen ihmeellisempää kuin tosi hyvä idea teemaksi. Tällä kertaa meillä oli kuitenkin syy juhlia, parempi syy kuin koskaan ennen. Finalsit loppuivat meiltä viimeiseltäkin tällä viikolla. Nyt kaikki mitä voi tehdä on vain olla ja odottaa tuloksia. Toivoa parasta. Kävi miten kävi, jokainen meistä on kuitenkin voittaja siinä suhteessa että jaksettiin loppuun asti painaa.

meaning that we are finally done, with IB I mean. 
Our class has always celebrated everything together. Sometimes reason for party is not more than just a really good idea for theme. This time our reason, however, was better than ever. Our finals are finally over for all of us. All we can now do is sit and wait for the results. Hope for the best. Regardless, all of us are winners because we pushed through IB.

Amazing party was planned and executed by lovely Vivian and Matilda, with help of Kalle. Their menu had it all; wonderful appertizers, amazing entree and sooooo many wonderful desserts! Above all that the table looked gorgeous with apple tree flowers and siren flowers.

All of us had a little envelope filled with paper that had our name on it. In the evening we all filled each others papers with amazing memories, compliments and warm words. At the same time we enjoyed the amazing desserts in candle light!

 
Thank you everyone! I love you all!

Succulent eli mehikasvi

En oo koskaan ollu mikään viherpeukalo. Ihan rehellisesti oon jopa saanut kaktuksen kuolemaan liikaan kuivuuteen... Tänä keväänä ihana Keikki kuitenkin tutustutti mut mehikasveihin ja niille tehtäviin terraarioihin ja mä olin myyty samoin tien! Ihan aluksi luulin et nää suloset pullukat olis mulle aivan uus tuttavuus, mutta mulle selviskin että mun lapsuuden kodissa (eli siinä missä asuin ennen yläasteelle menoa) oli mehikasveja pihalla ja että mehikasvit on myös mun äidin lempipihakasveja! Kaktuksen tavoin nää on älyttömän helppoja eikä tarvii juurikaan ihmeellisiä hoitamisia. Plussaahan on myös että nää on niin söpöjä että niitä tekee mieli hoitaa, eikä näännyttää kuivuuteen sen kaktus-poloisen tavoin.



Mehikasviterraario on superhelppo tehä kotona ja tehtiinkin sitten Keikin kanssa sellaset viime kerralla kun kyläilin kaukana idässä. Ihka ensimmäiseen terraariooni innostuksissani pistinkin sitten kolme eri kasvia. Isoin niistä kotiutui terraarioon ihanasta pikkuisesta puutarhaliikkeesta Kotkasta, kun taas kaksi muuta veijaria löytyivät Keikin vielä ihanammasta puutarhasta. Nämä kyseisen veijarit kuitenkin päättivät kasvaa oikein kunnolla kun taas isoin ei tunnu muuttuvan juuri laisinkaan. Tässä päivittäin niitä tuijotellessa (terraario siis sijaitsee aivan tietokoneeni takana) huomasin sitten että kaveruksilla alko tulemaan vähän ahdasta yhdessä lasipurkissa. Päätinkin siis siirtää jokaiseen omaan purkkiinsa kasvamaan vapaammin.



Ihan helpoiten homma siis menee niin että purkin pohjalle heitetään sopivasti kiviä, veden kierron parantamiseksi. Omissa terraarioissani on melko vähän kiviä pohjalla, vain pari senttiä, mutta kiviä voi koota ihan makunsa mukaan. Omat kiveni keräsin ihan omalta pihalta soran seasta valitsemalla isoimmat, mutta nätimpiä saa vaikka millasista puutarha- ja tilpehööriliikkeistä.

Hiekan päällesitten maun mukaan asetellaan tai heitetään mehikasvi/kaktus/kaktusjamehikasvimultaa (rakkaalla lapsella on monta nimeä). Tietenkään kun näitä ei oo ennen tullut tehtyä kuin monta sataa kilometriä kotoota, niin ei sitten tuota mehikasvimultaa löytynyt tästä huushollista, jonka seurauksena käännyin oraakkelini googlen puoleen, joka osasi minulle kertoa että mehikasvimulta on usein vain sekoitus hiekkaa ja mustaa multaa. Mahtavaa! Niitä löytyy pihalta ja kotipihan multapusseista!



No homma ei tietenkään mennyt ihan niinku Strömssössä. Ensinnäkin kasvit oli ihan hullun vaikeita saada ulos purkistaan. Saatuani kaikki kasvit pienin vaurioin ujutettua purkista ulos, selkesi miksi isoin niistä ei ollut juurikaan kasvanut (tai ainakin vahvasti epäilen tätä syyksi). Ei meinaa tarvinnu ku hipasta ja kasvin varsi katkes ihan tyvestään. No paniikki googlailun tuloksena selvisi kuitenkin että katkenneet mehikasvit voi jurruuttaa uudestaan. Joten tökkäsin kasvin siis sopivaan kosteaan multaan uudestaan ja toivon nyt parasta.

Kahteen ekaan purnukkaan tein ihan vaan sekoituksen näistä kahdesta kuten yllä näkyy. Kolmanteen mennessä kyllästyin sekoitteluun ja sirottelin hiekkaa ja multaa vuorotellen purkkiin. Jotenkin en usko että mehikasvi huomaa tätä bluffia. Ja siitä tuli ihan mahtavan näköinen!



Sitten ku olis vielä enemmän tilaa ku tää oma pikkuinen huone niin ehkä mustakin tulee se viherpeukalo. Ainakin nii kauan ku mun ei tarvii marssia ulos ja pistää sormiani multaan missä elävät asiat saattaa liikkua!

I’ve had the highest mountains

I’ve had the deepest rivers
You can have it all but life keeps moving

4 binders of handouts

23 school books

11 Finnish literature books

30+ notebooks

5 pencil cases

3 school bags

50+ different pens and pencils

3 Christmas parties

1 trip to London

30-40 cries over schoolwork

3995 words of Extended Essay

3 bottles of actual wine and just a little bit more

12 Internal Assessment works

14 Final Examination papers

2 amazing parties at my house

6 amazing teachers

20+ houseparties

3 Baptisms

2 heartbreaks
3 porridge parties

35 expected points

1 new love story

2 new people to call bestfriend

20+ people to call friends

1 graduation cap
3 amazing years

So all that and so, so much more has my IB years been consisting of. The three years and started with a phone call at 5am summer 2011 and will come to an end next July (or last Friday, however you want to see it), have been the greatest and the worst three years of my life. I have many things I would love to go and redo, and yet so many I would love to relive. The hardest part however will be to let it all go and finally relax (my mind is very reluctant to understand the consept of  "relax").

Paras hetki äidin kanssa

Bongailin sitten tässä eilen ihanasta muutamia kuukausia sitten takaperin lukulistalleni tiensä löytäneestä PolishedxPink -blogista haasteen kilpailuun (kilpailun ovat siis järjestäneet  yhteistyössä cuponation.fi sekä polishedxpink -blogi), jossa muistellaan äitien kanssa koettuja parhaita hetkiä. No tämähän sopi ajatuksiini paremmin kuin nenä päähän.Tässä äitienpäivän kunniaksi teki mieli taasen muistella ihania hetkiä äipän kanssa. Itseasiassa viikonloppuna lopulta tuli vietettyä niin paljon aikaa oman äitini kanssa että lopulta aikaa blogiin jubailemiseen ei juurikaan jäänyt. Käväistiin muun muassa ostamassa pari uutta nojatuolia vanhojen kuluneiden, mutta hyvin palvelleiden tilalle. Käytiin myös katsomassa oikeen porukalla isoäitiä vanhainkodissa ja syötiin hyvin.

Äiti, kotona vain  äippä, äiskä tai äiti tai mom, on mulle tosi läheinen ja valehtelematta voin sanoa että joskus äitini on myös paras ystäväni. Kuten kaverinikin ovat oppineet, kerron äitilleni kaiken. Aina kun stressaa, suututtaa tai juorututtaa (tai muuten vain Susa on ollut hiljaa koko päivän) on äiti yleensä se, joka pääsee tai joutuu nämä kaikki kuuntelemaan. Äitillä on aina vastaus ongelmiin ja lohdutuksen ja erinomainen korva mun hölötyksille sana. Ylemmälle taholle kiitos siitä että äitini on myöskin erittäin samanlainen kuin minä. Viikonloppuuni siis kuului tällä kertaa kuten aikaisemmin mainitsin, erittäin paljon hetkiä äidin kanssa. Ja jotkut viikonlopun aktiviiteista jopa kytkeytyvät tiukasti niihin parhaimpiin hetkiin, joita olen äitini kanssa kokenut.

Loppukokeideni lähestyessä loppuaan ja päivien käydessä valoisemmiksi tunti tunnilta, myös heinäkuussa juhlittavat valmistujaiseni/lakkiaiseni/graduation lähestyvät. Uudet tuolit tarttuivatkin mukaan juuri siksi ettei tarvitse vanhoja kuluneita esitellä. Juhlien suunnittelu meidän talossa onkin melko harvinaista, sillä koti on meille lähinnä paikka, jossa äitini sanojen mukaisesti jokainen meistä lähinnä käy kääntymässä iltaisin rentoutumassa. Tämä tekeekin juhlimisesta erityisen spesiaalia ja yhteisen aktiviteetin joka tekee päivät hituista mukavammiksi ja erityisesti niiden suunnittelemisesta parhaita hetkiä äitin kanssa. Maailman parasta stressinlievitystä.

Erityisesti samanlainen makumme ja tyylimme juhlia tekeekin juhlien suunnittelusta ja visioinnista erityisen mukavaa puuhaa äitin kanssa. Se on meille ikään kuin yhteistä terapiaa, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ja jonkun verran (lue paljon) tähän suunnitteluun myös kulutamme keskustelujamme ja valmistujaisjuhlani ovatkin siis ainakin varmasti tarkasti unelmoidut.

Rippijuhlat ja 18-vuotissyntymäpäivät taisivat olla viimeisimmät juhlat, joita olen äitin kanssa suunnitellut. Niissä juhlissa juotiin kahvia rakkaista muumimukeista ja syötiin mun lempparitäytekakkua, joka on parasta kun äiti on tehnyt sen. Valmistujaisissani kuitenkin muumimukit vaihtuvat isoäidin posliineihin ja kakku cupcakeiksi. Parasta yhteistä aikaa on kuitenkin ne automatkat kaiken arjen keskellä kun ehtii antaa unelmille aikaa.

Tässä vielä pari inspiraatiokuvaa, jotka otin iltapäiväni ratoksi.

Shortly in English; I found this amazing blog called PolishedxPink, and from this blog a competion where the writer challenged bloggers to think about their favorite moments with their moms.

My favorite moments for sure are the moments I share with my mom dreaming about the day I graduate this summer. Organizing parties is rare treat in my family, and dreaming about them is the best stress reduction making those moments my favorite moments with my mom.